Kuten tuossa profiilissa lukee niin parikymmentä vuotta,jopa hieman ylikin vierähti muiden intressien parissa ennenkun itse asiassa nuorempi tyttäristäni sai jankutuksellaan aikaan sen että annoin periksi ja suuntasin hänen kanssaan Vantaankoskelle lähinnä kalaseuraksi mutta pitihän virppa roudata näön vuoksi mukaan.
10h myöhemmin suuntasimme himaan parin kirbelin(elämäni eka)kera.Matkalla himaan totesin että en ollut funtsannut mitään arkisia asioita saatika mitään saatanan duunijuttuja KOKO aikana. Lopputuloksena oli ekan Kirjolohen koukuttamisen lisänä että jäin itse koukkuun ja pahasti.
Pikkuhiljaa mieleeni palasi skloddina tehdyt reissut faijan ja hänen kavereitten kanssa lähivesille,Lappiin ja Norjaan lohijoille,automatkat vitunmoisessa vanhan viinan ja valkosipulin löyhkässä,fiiliksensä siinäkin.
Tästä alkoi netin tutkiminen mistä aika nopeasti bongasin heittiksen joka alusta asti tuntui jotenkin kotoiselta,sieltä tuli alkuun imuroitua tietoa kalastuksesta mikä olikin muuttunut melkoisesti edellisestä harrasterupeamasta.
Vantaankoski alkoi tulla tutuksi kun joka viikonloppu piti käydä noukkimassa ruokakalat,samalla tuli huomattua että maitokahvin värisessä vedessä piili kaikenlaista romua ja muuta paskaa,lähinnä tämä tuli huomattua suurenevissa uistintappioissa ja ensiksi mielestäni utopiaa muistuttavassa tarinassa vaapun valmistuksesta alkoikin tuntumaan kiinnostavalta aiheelta.
Lopullinen päätös ruveta itse väsäämään vaappuja tuli netistä lukemani muistaakseni Mikko Proyconin tekemien seikkaperäisten ohjeitten myötä.
Voi helvetti että kaiholla muistelen niitä alkuaikoja kun ekaks sai haalittua kaikki tarvittavat matskut kasaan,yökaudet tuli valvottua nettiä lukien,vaappuja puukolla ja viilalla vuollen,suuri oli saavutus jos kymmenestä vaapusta edes 5 omasi edes jonkunlaisen tikittävän uinnin.
Kauheita rahasummia meni koli-koli maaleihin mutta paluuta ei enää ollut,tämä harrastus vei mukanaan ja se vei kovaa,alkuun jopa niin että meinasi mennä kalastuksen ohi,nykyään vain kovan veden aikaan kuuluu pajalta pauketta,muuten yritän pitää kesäisin pajan kiinni keräten vain paprulle ideoita pitkää synkkää talvea varten.
Nykyään valmistuu omien käsien kautta valtaosa kaikista uisteista mitä tulee käytettyä,
kevennettyjä,jerkkejä,lusikoita,haukiperhot ja viimeisin villitys on myös kuvaan mukaan tullut myös pikkuperhojen sidonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti