Spey clave

torstai 30. syyskuuta 2010

Minun neljä vaihetta oppia uutta

Jaahast....Näyttäis lauantai ja sunnuntai olevan suht tuulettomia(ainakin ennustuksien mukaan)joten mieleni alkaa halajamaan pientä reissuntynkää tehtäväksi.
Tää hauen perhostelu on siitä vittumainen laji että helvetin usein kun olis aikaa niin tuulta on liikaa ja hyvien tuuliolosuhteiden aikana saa hoidella kaikkia muita velvotteita joten jos ei muuta niin ainakin on oppinut entistä enemmän arvostamaan niitä hetkiä jolloin sekä keli on ok ja aikaa riittää harrastamaan.

En oikein tiedä mistä tää mun perhostelu(HAUEN!!!)on loppujen lopuksi noussut itselleni niin tärkeäksi harrastemuodoksi mutta ainakin muistan edellisessä duunimestassa missä reissasin paljon niin varsinkin Sweduissa laji on ihan vitun suosittu joten toki jokaisessa kalastus-lehdessä siitä jotain mainintoja oli,
siitä se kai sit lähti?

Seuraava askel olikin sit ruveta treenaamaan heittämistä joka olikin sit vesittää koko harrastuksen,vittu kun piti jääräpäisesti yksin yrittää videoiden avulla saada sudit lentämään edes vähän.
Käännekohta olikin mielestäni se kun sain hieman opetusta heittämiseen(ISO KIITOS MikkoR)ja voi vittu....parissa tunnissa opin enemmän kun sen parin vuoden aikana mitä olin yrittänyt yksikseni.
Ja tästä yksinyrittämisestä vielä että omasta mielestäni huonoin asia minkä voi itselleen tehdä JOS perhostelu kiinnostaa on ottaa jerkkikamat tai svirveli följyyn kun lähtee reissuun.
Itselläni kävi niin että muutama heitto ja totesin että:vittu tästä mitään tuu,svirveli käteen ja homma jatkuu...

Kolmas askel oli että luettuani erään ruotsalaisen artikkelin missä sanottiin että jos svirveli pitää ottaa mukaan et ole vielä valmis tähän harrastukseen niin rupesin jättää virpan pois ja keskittyä vain perhon heittoon ja kas...ei montaakaan reissua tarvinnut tehdä jolloin sain lingottua tuheron ihan kalastusheittojen mittoihin(15-20m).Kaikki tämä sen ansiosta että ei ollut vaihtoehtoa joten jos meinasit saada fisuja niin tussua veteen vaan.
Nykyään en enää hämmästy vaikka saisin siiman lingottua backingeille asti tosin harvemmin sellasia kiskaisuja edes tarvitsee.

Neljäs ja viimeinen vaihe oli se eka kala,voi vittu sitä fiilistä kun perhovavan kanssa väsyttelet niin ei tarvitse olla edes mikään jättiläinen niin ihan saatanan hauskaa kun joka liike välittyy sormiin asti,ei pysty sanoin kuvailemaan.....
Pakko päästä kalaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti